Euroopan ja Yhdysvaltain kansainvälisen painoarvon vähättelystä on tullut eräänlainen kilpailulaji. Epätoivoisimmat ja hassunkurisimmat kuvaukset vanhojen teollisuusmaiden surkastuvasta merkityksestä palkitaan arvovaltaisissa kokouksissa aplodeilla ja naurunpurskahduksilla. Sekä puhujat että naurajat ovat useimmiten itse eurooppalaisia.http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eurooppa+pilkkaa+vahvuuksiaan/a1305560625818
HS näkyy korostavan nykyään vahvoja instituutioita ja vallan sementointia.
Kehityksen ja kasvun vartijoiksi perustettujen maailmanlaajuisten rahalaitosten johtajat ovat perinteisesti olleet eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia ja ovat yhä. Uudet valtakeskukset eivät mahtaneet asialle mitään.http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eurooppa+pilkkaa+vahvuuksiaan/a1305560625818
Valtatasapainot muuttuvat, Kiinan nousua ei moni kykene helpolla nielemään.
http://tietsikka.blogspot.com/2012/04/kiinalla-oma-valtiollinen.html
http://jarmokoponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103532-suomalaiset-v%C3%A4ltteliv%C3%A4t-taas-vaikeita-ven%C3%A4j%C3%A4-asioita
Tästä huolimatta olisi harkitsematonta aliarvioida Bricsiä tai kaikkia niitä kasvavan merkityksen maita, jotka eivät mahdu mukaan näppärään kirjainlyhennelmään. Niiden valta todella kasvaa, ja se kasvaa myös IMF:ssä ja Maailmanpankissa. Seuraavat johtajavalinnat eivät välttämättä ole läpihuutojuttuja.http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Eurooppa+pilkkaa+vahvuuksiaan/a1305560625818
Valta on sementoitu aika vahvasti, ja Yhdysvallat pyrkii jatkuvasti sementoimaan sitä lisää. Kiinan nousu pelottaa monia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti