Intia
on Kiinan ohella yksi suurimmista venäläisen öljyn ostajista, ja
öljytulot ovat hyökkäyssodan takia pakotteiden alaisena olevalle
Venäjälle tärkeitä.
Modin maanantaisia puheita sodasta voidaan pitää harvinaisen suorina. Hän vetosi puheessaan inhimillisyyteen.
”Meidän
on siirryttävä loppumattomasta sodasta sodan lopettamiseen,
vihollisuuksien lopettamiseen”, Modi sanoi muun muassa uutistoimisto
Reutersin mukaan.
Maailmassa pitäisi nyt porukalla yrittää tehdä rauha sillä sotien kustannukset sekä inhimilliset että aineelliset ovat varsin suuria. Millään alalla ei tässä tilanteessa juurikaan pystytä edistymään, jos ei sotia saada loppumaan. Sotien lopettaminen lienee mahdoton tehtävä, mutta tällaisessa tilanteessa pitäisi kyllä yrittää oikein tosissaan, jos rauha sitten kuitenkin olisi mahdollista.
Katselin juuri YLE Areenasta uutista ja siinä sanottiin suoraan, että NATO valmistautuu taisteluun Etelä-Suomessa. Itse olen ajatellut, että ei tässä sotaa tule, se on vaan puhetta mutta nyt YLE:n uutisointi olevan muuttunut. Aikaisemminhan näitä pelkoja on yritetty hyssyttää mutta nyt sanottiin suoraan, että NATO valmistautuu taisteluun Etelä-Suomessa. Puhe on siis muuttunut aika paljon.
Ukrainan rintamatilanne on alkuvuonna 2026 edelleen hyvin aktiivinen ja vaikea useilla suunnilla. Tuoreimmat raportit piirtävät kuvan erityisesti itäisen ja eteläisen Ukrainan jatkuvista taisteluista sekä Venäjän lisääntyneistä ilma‑ ja ohjusiskuista.
Keskeiset havainnot rintamalta
Kharkivin alue
Venäjän joukot yrittävät kiertää ja tunkeutua Vovchanskin tuhoutuneeseen kaupunkiin. Ukrainan joukkojen mukaan tilanne alueella on “rehellisesti sanottuna vaikea”.
Donetskin alue
Ukrainan asevoimat raportoivat useista taisteluista Pokrovskin suunnalla, mukaan lukien Mayak, Nykanorivka, Fedorivka ja useat muut kylät.
Lisäksi Ukrainan mukaan iskuja on kohdistettu Shahed‑dronetukikohtaan Donetskin lentokentällä sekä öljy‑ ja polttoainekohteisiin Venäjän miehittämillä alueilla.
Etelärintama (Zaporižžja)
Orikhivin suunnalla jatkuu aktiivinen taistelu, ja alueella on raportoitu useita yhteenottoja.
Laajempi tilannekuva
Taistelut jatkuvat useilla rintamalohkoilla, ja Venäjä käyttää edelleen laajasti droni‑ ja ohjusiskuja Ukrainan infrastruktuuriin ja huoltoreitteihin.
Viimeisimmän konfliktiseurannan mukaan poliittisen väkivallan tapahtumien määrä on hieman noussut, ja myös siviileihin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt.
Pokrovskin alue
Venäjän joukot pyrkivät etenemään kohti strategisesti tärkeää Pokrovskiä, ja raporttien mukaan Ukraina pitää edelleen hallussaan kaupungin pohjoisosia. Tilanne on kuvattu erittäin raskaaksi.
Yhteenveto
Rintamatilanne on kokonaisuutena kireä ja dynaaminen. Venäjä painostaa erityisesti Koillis‑Ukrainassa (Kharkiv) ja Donetskin suunnalla, samalla kun Ukraina jatkaa puolustusta ja iskee Venäjän logistiikka‑ ja tukikohtakohteisiin miehitetyillä alueilla. Ilma‑ ja ohjusiskut pysyvät keskeisenä osana Venäjän toimintaa.
Jos haluat, voin myös tiivistää tilanteen kartan avulla, selittää jonkin alueen merkityksen tai seurata tiettyä rintamalohkoa tarkemmin.
Ylläoleva on Copilotin mielipide Ukrainan rintamatilanteesta tällä hetkellä.
Aikanaan kuulemma Venäjälle luvattiin, että NATO ei laajene. Venäläiset kuvittelivat, että Länsivaltojen sana pitää. Ei pitänyt. No, loppupeleissä Venäläiset olivat lapsellisia kun uskoivat. Ei demokraattisen valtion lupaus diktatuurille voi pitää. Ei vaikka kuinka joku haluaa uskoa tällaisiin lupauksiin.
Itse näen, että ei tälläisiä lupauksia NATOn laajenemisen pysähtymisestä pidä pitää, koska ei Venäjä ole siinä mielessä Neuvostoliiton perillinen kuin venäläiset kuvittelevat. Demokraattinen valtio ei voi sitoa itseään tällaisiin lupauksiin, koska ainakin Länsimaisessa ajattelussa, demokratia on kehittyneempi yhteiskuntajärjestelmä kuin diktatuuri.
Venäläiset eivät oikein tajua, että ei Länsi kykene sopimaan sitovasti tällaisia "lupauksia" vaan tälläiset puheet ovat vaan sellaisia "lupauksia" jotka annetaan kosmeettisten syiden takia eli halutaan tehdä Venäläisille tuutulaulu. Venäjällä on suuret luulot itsestään. Aikanaan kun oli Neuvostoliitto niin "sopimuksia" voitiin tehdä. Nyt tällä hetkellä on ihan turha tehdä sopimuksia samoista lähtökohdista, koska ei ole enää Neuvostoliittoa (NL). Venäläiset itse kaatoivat Neuvostoliiton eli nyt on turha inistä turhia haaveita neuvosto imperiumista, koska sitä ei enää ole olemassa. Venäjä ei Neuvostoliitto eikä sitä Venäjää tarvitse kohdella supervaltana, kun se ei sitä enää ole. Aika pieneksi on jäänyt Venäjän voima kun ei edes Ukrainan kaltaiselle toisen luokan sotilasmahdille pärjää.
Kommunismi on osoittaunut taloudellisessa kilpailussa hyvin huonoksi tavaksi organisoida taloutta. Neuvostokommunismi pystyi tuottamaan vain pienen määrän hyvinvointia sillä tuollainen Neuvostoliitossa käytössä ollut talousmalli oli erittäin tehoton luomaan uusi kaupallisesti kannattavia teknologioita ja tapoja organisoitua. Hirvittäjän jäykkä järjestelmä, joka oli vielä perustettu sellaisille savijaloille, joilla ei ollut mitenkään mahdollista toteuttaa mitään. Venäläiset luultavasti ymmärsivät taloutensa tehottomuuden, mutta unelma kurjaliston johtamasta valtiosta oli mahdoton yhtälö. Eivät massat kykene johtamaan yhtään mitään. Järkevintä on toimia kuten Länsimaissa eli pitää massat hiljaisina ilmaisella leivällä ja sirkushuveilla, samalla huumekulttuuria ja rikollisuutta suosien. Tämä on osoittaunut Länsimaissa varsin toimivaksi tavaksi toimia. Uskonto on myös hyvä tapa pitää massat huumehouruissa.
Olipa kerran suomalainen turisti nimeltä Matti, joka päätti lähteä seikkailulle Neuvostoliittoon 1980-luvulla. Matti oli kuullut paljon tarinoita tästä mystisestä maasta, ja hän halusi nähdä sen omin silmin.
Matti saapui Leningradiin, jossa häntä odotti aivan toisenlainen maailma kuin kotona Suomessa. Kaupungin kadut olivat täynnä elämää, ja kaikkialla näkyi punaisia lippuja ja julisteita. Matti huomasi pian, että suomalaiset turistit olivat suosittuja paikallisten keskuudessa, ja hänet kutsuttiin usein juhliin ja illanviettoihin.
Eräänä iltana Matti päätti lähteä tutustumaan paikalliseen ravintolaan. Hän tilasi itselleen annoksen borssikeittoa ja lasillisen vodkaa. Pian hänen pöytäänsä liittyi joukko paikallisia, jotka halusivat kuulla tarinoita Suomesta. Matti kertoi heille suomalaisesta saunasta, järvistä ja metsistä, ja paikalliset kuuntelivat häntä lumoutuneina.
Matkan aikana Matti koki monia unohtumattomia hetkiä. Hän vieraili Eremitaašissa, ihaili Pietarin kirkkoa ja teki retken Moskovaan, jossa hän näki Punaisen torin ja Kremlin. Vaikka Neuvostoliitto oli monella tapaa erilainen kuin Suomi, Matti tunsi itsensä tervetulleeksi ja sai uusia ystäviä.
Kun Matin matka lopulta päättyi ja hän palasi Suomeen, hänellä oli mukanaan paitsi tuliaisia myös paljon muistoja ja tarinoita kerrottavaksi. Matka Neuvostoliittoon oli avartanut hänen maailmankuvaansa ja jättänyt pysyvän jäljen hänen sydämeensä.
Ja niin Matti eli onnellisena elämänsä loppuun asti, muistellen aina seikkailujaan Neuvostoliitossa.
Loppu.
Matti jatkoi seikkailujaan Neuvostoliitossa ja päätti lähteä junamatkalle Siperiaan. Hän oli kuullut paljon Trans-Siperian rautatiestä ja halusi kokea sen itse. Matka alkoi Moskovasta, ja junan ikkunasta avautuivat upeat maisemat: loputtomat metsät, vuoristot ja laajat tasangot.
Eräänä päivänä junassa Matti tutustui venäläiseen perheeseen, joka oli matkalla Vladivostokiin. Perhe kutsui Matin jakamaan heidän eväänsä, ja he viettivät monta tuntia keskustellen elämästä Neuvostoliitossa ja Suomessa. Matti oppi paljon venäläisestä kulttuurista ja tavoista, ja hänestä tuli hyviä ystäviä perheen kanssa.
Matkan varrella juna pysähtyi pienissä kylissä, joissa Matti pääsi tutustumaan paikalliseen elämään. Hän vieraili markkinoilla, maisteli paikallisia herkkuja ja osallistui kansanperinteisiin juhliin. Yhdessä kylässä Matti pääsi jopa kokeilemaan perinteistä venäläistä saunaa, banjaa, joka muistutti häntä kotimaan saunasta, mutta oli silti omanlaisensa kokemus.
Kun juna lopulta saapui Vladivostokiin, Matti tunsi itsensä rikastuneeksi kaikista uusista kokemuksista ja ystävyyssuhteista. Hän vietti muutaman päivän tutustuen kaupunkiin ja sen satamaan, ennen kuin suuntasi takaisin länteen.
Matin matka Neuvostoliitossa oli täynnä seikkailuja ja yllätyksiä. Hän oppi paljon uudesta kulttuurista, tapasi monia ystävällisiä ihmisiä ja näki upeita paikkoja, joita hän ei koskaan unohtaisi. Matka oli muuttanut häntä ja avannut hänen silmänsä maailman monimuotoisuudelle.
Matti palasi Suomeen sydän täynnä muistoja ja tarinoita, joita hän kertoi ystävilleen ja perheelleen. Hänen seikkailunsa Neuvostoliitossa olivat jättäneet pysyvän jäljen hänen elämäänsä, ja hän tiesi, että hän palaisi vielä jonain päivänä takaisin.
Loppu.
Matin matka Neuvostoliitossa oli täynnä kohtaamisia erilaisten paikallisten kanssa, jotka rikastuttivat hänen kokemustaan.
Taiteilija Irina: Leningradissa Matti tapasi Irinan, nuoren taiteilijan, joka maalasi upeita maisemakuvia kaupungin kaduilla. Irina vei Matin kierrokselle kaupungin taidegallerioihin ja kertoi hänelle Neuvostoliiton taide-elämästä. He viettivät monta iltaa keskustellen taiteesta ja kulttuurista.
Kolhoosin työntekijä Sergei: Matkallaan maaseudulle Matti tutustui Sergeihin, joka työskenteli kolhoosissa eli kollektiivitilalla. Sergei esitteli Matille tilan toimintaa ja kertoi elämästään maaseudulla. Matti pääsi myös osallistumaan sadonkorjuuseen ja nauttimaan tuoreista vihanneksista ja hedelmistä.
Opiskelija Natalia: Moskovassa Matti tapasi Natalian, yliopisto-opiskelijan, joka opiskeli historiaa. Natalia vei Matin kierrokselle Moskovan yliopistoon ja kertoi Neuvostoliiton koulutusjärjestelmästä. He keskustelivat paljon politiikasta ja historiasta, ja Natalia auttoi Mattia ymmärtämään paremmin maan menneisyyttä ja nykytilannetta.
Muusikko Aleksandr: Yhdessä pienessä kylässä Matti tapasi Aleksandrin, paikallisen muusikon, joka soitti balalaikkaa. Aleksandr kutsui Matin kylän juhliin, joissa he tanssivat ja lauloivat yhdessä. Matti oppi paljon venäläisestä kansanmusiikista ja sai kokea aitoa paikallista vieraanvaraisuutta.
Vanha sotaveteraani Ivan: Vladivostokissa Matti tapasi Ivanin, vanhan sotaveteraanin, joka oli taistellut toisessa maailmansodassa. Ivan kertoi Matille tarinoita sodasta ja sen jälkeisestä ajasta. Heidän keskustelunsa olivat syvällisiä ja koskettavia, ja Matti sai uudenlaisen näkökulman Neuvostoliiton historiaan.
Nämä kohtaamiset tekivät Matin matkasta unohtumattoman ja antoivat hänelle syvemmän ymmärryksen Neuvostoliiton monimuotoisuudesta ja sen ihmisistä. Jokainen tapaaminen jätti jäljen Matin sydämeen ja rikastutti hänen elämäänsä.
Irina oli nuori ja lahjakas taiteilija, joka asui Leningradissa. Hän oli kasvanut taiteilijaperheessä, ja hänen vanhempansa olivat molemmat tunnettuja maalareita. Irina oli perinyt vanhemmiltaan rakkauden taiteeseen ja aloittanut maalaamisen jo nuorena.
Irina oli erityisen kiinnostunut maisemamaalauksesta. Hän vietti paljon aikaa kaupungin puistoissa ja kaduilla, maalaten Leningradin kauniita rakennuksia ja luonnonmaisemia. Hänen teoksensa olivat täynnä värejä ja elämää, ja ne heijastivat hänen syvää rakkauttaan kotikaupunkiinsa.
Matti ja Irina tapasivat sattumalta eräänä aurinkoisena päivänä, kun Matti oli kävelyllä Nevan rannalla. Irina oli asettanut maalaustelineensä joen varrelle ja työskenteli intensiivisesti uuden teoksensa parissa. Matti pysähtyi ihailemaan hänen työtään, ja he alkoivat jutella.
Irina kertoi Matille, että hän oli opiskellut taidetta Leningradin taideakatemiassa ja haaveili omasta näyttelystä. Hän oli kuitenkin kohdannut monia haasteita, sillä taiteilijoiden oli vaikea saada tunnustusta ja tukea Neuvostoliitossa. Irina oli kuitenkin päättänyt jatkaa unelmansa tavoittelua ja maalasi päivittäin.
Matti ja Irina viettivät paljon aikaa yhdessä, ja Irina vei Matin kierrokselle kaupungin taidegallerioihin ja museoihin. He kävivät Eremitaašissa, jossa Irina esitteli Matille suosikkimaalauksiaan ja kertoi niiden historiasta. Irina oli intohimoinen ja inspiroiva opas, ja Matti oppi paljon taiteesta ja sen merkityksestä Neuvostoliitossa.
Irina ja Matti ystävystyivät nopeasti, ja heidän välilleen syntyi syvä yhteys. Irina inspiroi Mattia näkemään maailman uudella tavalla ja arvostamaan taiteen kauneutta. Matin matka Leningradiin oli rikastunut Irinan ansiosta, ja hän tunsi itsensä onnekkaaksi saadessaan tutustua näin lahjakkaaseen ja intohimoiseen taiteilijaan.
Kun Matin matka lopulta päättyi ja hän palasi Suomeen, hän vei mukanaan yhden Irinan maalauksen muistoksi heidän ystävyydestään. Maalaus muistutti häntä aina siitä ajasta, jonka hän vietti Leningradissa ja siitä, kuinka taide voi yhdistää ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Suomen kansa valmistautuu sotaan. Taistelujoukkoja harjoitutetaan ja valmistaudutaan todelliseen taisteluun.
Efesolaiskirje 6 6 LUKU. Paavali esittää lasten ja vanhempain, palvelijain ja isäntäin velvollisuudet 1-9, kehoittaa kristittyjä pukeutumaan Jumalan sota-asuun, että kykenisivät pimeyden valtoja vastustamaan 10-17, käskee aina rukoilemaan ja esirukouksissa muistamaan kaikkia pyhiä ja häntäkin, vangittua apostolia 18-20, jonka tilasta Tykikus on tekevä selkoa 21, 22, ja lausuu lopputoivotuksensa 23, 24.
1Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein. 2"Kunnioita isääsi ja äitiäsi" — tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus — 3"että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä". 4Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa. 5Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle, 6ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo, 7hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä, 8tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa. 9Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.
10Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. 11Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. 12Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. 13Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. 14Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, 15ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. 16Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, 17ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
18Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; 19ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, 20jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.
21Mutta että tekin tietäisitte tilani, kuinka minun on, niin on Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antava teille siitä kaikesta tiedon. 22Minä lähetän hänet teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää meidän tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne.
23Rauha veljille ja rakkaus, uskon kanssa, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! 24Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta — katoamattomuudessa.
Amerikasta kuuluu kummia. Amerikassa Amerikan kansa sanoo ei Ukrainan tuelle. Samoin Euroopan sotilaallista tukea ollaan leikkaamassa todella rajusti. Amerikka ei aio enää maksaa verellä niitä laskuja mitä Eurooppa sinne lähettää.
NATOsta voi olla montaa mieltä, mutta pienelle maalle on jokatapauksessa vaikeaa rakentaa huipputeknologisia aseita itse. Tekoälyn tekeminen on pienellle valtiolle vaikeaa, koska opetusdataa ei saa kuin sotimalla. Onneksi nyt on Ukrainan sota, sieltä saa materiaalia tekoälyn opetukseen. Lännen on luultavasti pakko pitää yllä Ukrainan sotaa, että sotilasmateriaalia opetukseen olisi kunnolla saatavissa. Vain sotimalla oppii sotimaan!
Venäjä on mahtivaltio, ei sille mitään voimaa. Venäjän ylivoima tulee tulevaisuudessa näkymään yhä selvemmin. Ei joku muutama drone pysty Venäjää pysäyttämään. YLE:n uutisissa sanottiin, että Ukrainan on vaikea rekrytoida vapaaehtoisia. Ainahan se on aikaisemminkin käynyt niin, että sodan jatkuessa vapaaehtoisten määrät romahtavat. Into sotimiseen katoaa kun vastaan tulee suolet ja sisäelimet ulos heittäneitä puolikuolleita tuskissaan huutavia kavereita. Ei sille mitään voi. Sen takia aina ennen vanhaan puolikuolleet kiireesti siirrettiin pois etteivät elävät sotilaat näe sodan totuutta.
Onko mitään tehtävissä? Ainahan sitä voi tehdä. Tietysti Suomesta voisi lähteä vaapaaehtoisia mutta nekin taitavat olla vähissä, ja hyvä niin. Ei se sota ole kivaa. Ukraina nyt sitten maksaa verellä hinnan sotimisesta. Kalliiksi tulee mutta joutuuhan Venäjäkin maksamaan sodasta verellä ja sisäelimillä. Verellä maksetaan, ei euroilla vaan verellä ja suolen pätkillä.
Sota olisi aikanaan pitänyt välttään jollain poliittisella tempulla. Olisiko se ollut mahdollista jää nähtäväksi. Kaikille lienee selvää, että Neuvostoliitto (NL, tai Venäjä) pitää Ukrainaa omana alueenaan. Ukraina oli pitkän aikaa osa Neuvostoliittoa ja tällaisella valtioliitolla on oma inertiansa. Ukrainalaisille ehkä Länsi lupasi liikoja, sitten tulee pettymys kun asiat eivät olekaan niin hyvin. Ukrainalaisten lienee turha odotella, että Länsi pidemmän päälle tukee Ukrainaa. Sota on julmaa ja hirvittävän kallista. Trump on luonteeltaan sellainen, että hän ei mielellään maksele tällaisia laskuja. Ukrainalla on hyvä maataloussektori ja sillä on kyllä myyntikelpoista ruokaa. Itsekin ostin Prismasta Nizhyn säilykkeitä. Näistä menee osa Ukrainalle. Itse uskon, että paras tapa tukea Ukrainaa on käydä kauppa. Ukrainassa on hyvä ilmasto ja maatalous onnistuu siellä hyvin. Siellä kasvaa tomaatit, paprikat ja kaikenlainen muu ruokaa. Jos kaikki suomalaiset ostaisivat vaikka yhden purkin säilykkeitä per pää niin sillä rahalla saisi ostettu jotain eikä aina tarvitsi kerjätä. Mieluummin autan kaupan kautta kuin suoralla rahalla. Kauppa luo työtä ja opettaa käymään kansainvälistä kauppaa. Tämä on arvossaan kun Ukraina kehittyy ja joskus vielä liittyy EU:n jäseneksi. Ukrainasta voi tulla iso peluri maataloustuotteisiin, koska siellä on mustaa multaa ja hyvät kasvuolosuhteet monelle euroopassa tärkeälle kasville.
Ostamani säilypurkki (Ratatouille) oli ihan hyvä. Jonkinlaista etikkakasvissäilykettä. Suosittelen, sopii vaikka mihin. Tuotanto-olot ovat Ukrainassa varsin sopivia perusvihannesten ja erilaisten paprikoiden ja chilien tuottamista vartan.
Suhteellisen edullinen työvoima yhdistettynä hyviin kasvuolosuhteisiin luo mahdollisuudet suureen vientitoimintaan. Toivotetaan Ukrainalainen ruoka tervetulleeksi Suomeen. Tuoretuotteille Ukraina on vähän kaukana, kun ei ole Suomeen suoraa meriyhteyttä. Tosin tuodaanhan Turkistakin ruokaa Suomeen. Säilykkeet ja teolliset kuivaruoat kestävät hyvin kuljetuksen Suomeen merikautta, mutta tuore vihannekset taitavat jäädä haaveeksi.
Jostain Saksasta ja Ranskasta on helpompi tuoda merireittiä pitkin vihanneksia ja kaiken maailman sörsseleitä. Meidän suomalaisten pitäisi laajentaa kauppaverkostoa sellaiseksi, että pystyisimme hankkimaan hyödykkeitä ja palveluita tehokkaasti ympäri maailmaa. Tällaista yhteistyötä tehdään jo paljon esim. osuuskunnallisessa liiketoiminnassa mm. COOP:in kautta.
Se on nimenomaan kauppa, jolla hyvinvointia luodaan. Yhteistyössä pystytään hankkimaan sellaisia tuotteita ja palveluita joita ei muuten saataisi. Suomi on yksinään varsin pieni ostaja maailman markkinoilla, mutta yhteistyössä ruotsalaisten, norjalaisten jne kanssa pystymme keräämään sen verran voimavaroja, että saamme kaikkia tavaroita tai palveluita ostettua maailman markkinoilla kohtuullisilla kustannuksilla. Jos esim. Prisma ostaa porukalla Aasiasta t-paitoja niin niistä ei tarvitse maksaa mitään juppihintoja. Hulluahan se on maksaa t-paidasta 65 € tai yli, kun sopivasti yhteistyö tehden sama paita voidaan hankkia reippaasti alle eurolla. Tällaista yhteistyötä pitäisi lisätä. Itse olen asioinut Osuuskaupassa jo pitkään. Osuuskaupassa (Prisma) korostaa edullisuutta ja kohtuullista laatua. Huonoa tavaraa ei kannata ostaa vaikka ilmaiseksi saisi. Kyllä kunnon sukista ja vaatteista muutenkin aina jotain voi maksaa. Pitäisi samallalailla kuin ruoassa tehdään COOP yhteistyötä; niin myös elektroniikassa voisi ollaa vastaavaa. Kiinasta voitaisiin hamkkia tuotteita ja ne voitaisiin sitten uudelleen brändätä vaikka miksi. Ei brändistä kannata ulkomaalaiselle pellelle maksaa vaan nekin killinkit tulisi imuroidu tarkkaan suomalaisen kuluttajan taskuun.
Meillä voisi olla esim. House känny myynnisssä siinä makkaran vieressä. Itse ainakin ostaisin.
Suomesta on moni lähtenyt ulkomaille sotimaan. Itse en tällaista yksityistä sotaturismia kannata, koka valtion pitäisi päättää missä ja milloin soditaan. Jotkut tykkää lähteä ja saavat lähteä. Ongelmia tulee sitten eläkkeiden ja invalisoitumisen merkeissä. Missä määrin valtion pitäisi maksaa tukia sodassa invalisoituneille?
Jos valtiovalta lähettäisi sotilaat taisteluun niin vastuut olisivat selkeitä mutta nyt näin ei ole.
Kirjoitus on katkelma Carolus Löfroosin kirjasta ”Vapaaehtoiset. Sotamme Ukrainassa 2014-2015”. Löfroos kertoo kirjassa kokemuksistaan Azov-pataljoonan vapaaehtoisena Itä-Ukrainan sodassa. Katkelma kertoo venäläisten Mariupoliin alkuvuodesta 2015 tekemästä raketti-iskusta ja sen jälkivaiheista. Se kuvaa erityisen hyvin sotapropagandan leviämistä ja vaikutuksia. Löfroosin kirja on saatavilla Kiukaan verkkokaupasta.
