Onko NATO kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Ensin oli Afganistan ja nyt on Australia?
Kiina ja Venäjä ovat varmasti näistä asioista tyytyväisiä. Nyt on sellaiset voimat liikkeellä, että NATO voi yllättävän nopeasti kaatua. Tälläiset romahdukset yleensä tulevat yllätyksenä.
Kyseessä on Yhdysvalloille ja Australialle merkittävä askel kohti 
syvempää puolustusyhteistyötä. Tällä hetkellä vain kuudella valtiolla 
maailmassa on ydinkäyttöisiä sukellusveneitä, ja ydinpropulsioon 
liittyvä teknologia on äärimmäisen arkaluontoista. Yhdysvallat on 
aiemmin jakanut tätä teknologiaa ainoastaan Ison-Britannian kanssa,
 ja näiden kahden maan yhteistyö on jatkunut 1950-luvulta asti osana 
maiden ”erityissuhdetta”. Nyt solmitun sopimuksen myötä Australia 
lähentyy tätä tiiviistä kerhoa. 
 Australia voi ydinsukellusveneiden avulla ulottaa sotilaallista 
läsnäoloaan pitkälle Etelä-Kiinan merelle. Dieselkäyttöisiin 
sukellusveneisiin verrattuna ydinsukellusveneiden polttoaine riittää 
erittäin pitkään, jolloin käyttökantamaa rajoittavat lähinnä miehistön 
ruokavarat ja henkinen kestävyys. Lisäksi ydinsukellusveneet ovat 
nopeampia ja vaikeampia havaita, sillä ne pystyvät pysymään 
sukelluksissa pidempiä aikoja. On kuitenkin muistettava, että 
ydinsukellusveneiden rakentaminen on pitkälle yli vuosikymmenen kestävä 
projekti ja niiden ylläpito vaatii omaa edistynyttä infrastruktuuriaan. Näiden hankkiminen osoittaa Australian sitoutumista sotilaallisen asemansa vahvistamiseen.
 EU pelkää jäävänsä geopoliittisten pöytien ulkopuolelle, mutta toisaalta
 voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko Euroopalle edes järkevää liittyä 
sotilaalliseen varusteluun Aasiassa tai onko tähän useimmissa EU-maissa 
intoa. Australia on AUKUS-sopimuksen jälkeen entistä selkeämmin 
sotilaallinen toimija Kiinan lähiympäristössä, ja tällaisessa asemassa 
on riskinsä. EU on toistaiseksi pyrkinyt välttämään Yhdysvaltojen mallin
 mukaista kovaa Kiinan-politiikkaa. Toisaalta Yhdysvallat odottaa 
liittolaisiltaan yhä enemmän myös sotilaallista panostusta silloin kun 
näkee tälle tarvetta. Euroopan on pyrittävä omassa politiikassaan 
tasapainoilemaan näiden vaatimusten välillä: sen tulee varmistaa 
asemansa relevanttina, merkittävänä toimijana kaivautumatta kuitenkaan 
liian syvälle geopoliittisiin juoksuhautoihin.
https://ulkopolitist.fi/2021/09/21/aukus-sopimus-on-tappio-ranskalle-mutta-paljastaa-myos-eun-geopoliittisen-strategian-haasteet/Pellestrategistien kansoittama Ulkopolist kirjoittaa mitä sattuu.
http://natonalla.blogspot.com/2021/08/nato-kriisissa.html
https://ulkopolitiikka.fi/lehti/3-2021/katri-makkonen-afganistan-ei-unohdu/ 
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/03/nato-laajenee-itaan.html